En tiennyt olevani raskaana 2

Heippa, tänään jatketaan viime postauksen aihetta.

Me siis vauvan kanssa päädyttin todella kovaa vauhtia ambulanssilla Tayssiin. Sielä minut vietiin synnytyssaliin ja vauva meni suorinta tietä vastasyntyneiden teho-osastolle. 
Synnytyssalissa mua tutkittiin ja tarkkailtiin. Olin varmaa shokissa koska tärisin 4 viltin alla kuin hullu.
Jossain vaiheessa mulle tultii kertomaan että vauvalla on kaikki hyvin ja hän on poika. 

Pääsin katsomaan häntä ja voi kuinka suloinen hän oli. En kovin kauaa jaksanut siinä olla ja kätilökin oli sitä mieltä, että äkkiä sänkyy lepäämään. Raskausmyrkytys kuitenki vielä oli päällä ja lepo oli tärkeetä ja lääkitys.
Sain onneks ihan oman yhden hengen huoneen, koska ei olisi ollut mukavaa katsella muiden vauva onnea, kun oma oli teho-hoidossa ja lisäksi siksi että tilanne oli niin sekava, että sain miettiä asioita rauhassa. 

Seuraavana päivänä lauantaina tuli mun mies ja äiti katsomaan minua ja vauvaa. Mieheni näki oman poikansa ensimmäistä kertaa. Oma oloni alkoi olemaan jo jotenki parempi, ei enään pyöryttänyt kun nousi ylös ja kun lähti liikkeelle. 

Sunnuntaina tuli mies ja miehen äiti katsomaan meitä. Silloin sain tämän nyytin ekan kerran syliin ja olihan se ihan älyttömän hieno hetki ja voi kuinka toinen oli pieni. 
Hän oli 1,8kg syntyessään ja 48cm pitkä 

Maanantaina pääsin puhumaan mieheni kanssa Taysin sosiaalityöntekijälle tapahtuneesta. Hän vakuutteli mulle etten ole ensimmäin enkä varmasti viimeinen joka ei tiedä odottavansa lasta. Kätilöt sanoi myös samoin ja lisäksi etten ole ensimmäinen ja tuskin viimeinen joka synnyttää kotia, mulle vaan tapahtu kummatkin. 
Taysin kriisi sairaanhoitaja jututti myös meitä tapahtuneesta. 
Multa kysyttiin haluanko pitää tämän lapsen ja tottakai halusin, vaikken häntä osannut odottaa meidän elämään. En olisi voinut edes kuvitella, että antaisin hänet pois, kuitenki mun oma lapsi. 

Jiri oli syntyessään hyvin pieni, eli hän joutui olemaan sairaalassa noin 2 viikkoa syntymänsä jälkeen. Sillä välin kerkesimme laittaa kotia vauvaa varten ja olemaan hänen luonaan niin paljon kun pystyttiin. 
Olimme jopa ottaneet potilassairaalasta huoneen viikoksi, mutta yllättäen kahden yön jälkeen meille ilmoitettiin, että poika pääsee kotia. 

Hän pääsi kotia terveenä ja kotona hän oli hyvin tyytyväinen vauva, äidin ja isin pieni aarre. 

Ajattelin, että jospa kirjoittelisin erikseen keskosuudesta ja tosta raskausmyrkytyksestä. Niistä kysellään aika usein kysymyksiä. 

Ja jos jollekkin tulee jotain kysyttävää aiheesta, niin saa ja pitää kysyä! Vastailen ilomielin! 

-S