Minä äitinä

Puhutaanpa äiteydestä, tai siitä millainen äiti minä koen olevani. 

Äiteys on välillä rankkaa, siis ihan helvetin rankkaa. Kun on hoidettavana lapset,koti,ruuan teko ja kaikki muu mitä päivän aikana tulee vastaan, voi sitä päivän päätteeksi huokasta helpotuksesta kun ne lapset vihdoin nukkuu. 

Ei sillä että vaihtasin lapsiani mihinkää tai että ajattelisin '' ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia'' en ikinä pahoinpitelis lapsiani, vaikka olisin kuinka väsynyt, silloin pyydän apua. Enkä ole koko kahden vuoden aikana ollutkaan niin väsynyt, etten jaksaisi itse lapsiani hoitaa. En sitä sano ettei sitä saisi olla väsynyt ja onhan se ymmärrettävää, että lasten kanssa väsyy.

Nytten kun esikoinen alkaa olemaan siinä iässä, että koettelee rajojaan ja tekee kaikkee mitä ei välttämättä tarvis tehä, pyrin pitämään kuria. En oo mikään kukkahattutäti, ettei mitään saa tehdä, vaan esimerkkinä ettei pikku veljeä saa lyödä/purra, ettei paperia syödä, ettei pöydälle kiipeäminen ole suotavaa ja näitä kyllä riittää.. 

Mä annan lapsijeni syödä karkkia,sipsiä ja juoda mehua tai joskus limsaa, kuhan se pysyy kohtuuden rajoissa. Samoin jos me aikuiset syödään pitsaa,hampparia tai muuta niin sanottua roskaruokaa, saaat lapsetkin maistaa ja esikoinen on saanut jo oman aterian Hesburgerista. Se on meille ok, kun se ei ole joka päiväistä. 

Rakastan mun kahta pientä riiviötä ja kerron sen heille päivittäin. Vaikka äiti joskus saattaa nostaa ääntäänsä, mun lapset tietävät, ettei äiti pahaa tarkoita. Meillä on välillä sellanen meteli, että on pakko korottaa ääntä että saa taloon hiljasuuden. 

Jokainen äiti on erilainen, jokainen tekee miten ite parhaaksi näkee, eikä kukaan ole oikeutettu moittimaan toisen äiteyttä. Jokainen varmasti ajattelee lapsensa parhaaksi asiat. 

Minä itse pyrin olemaan rento äiti, en jäkätä joka asiasta ja annan lasteni kokeilla ja tehdä. Sitten jos alkaa touhut näyttämään vaaralliselta tai muuten ei soveliaalta puutun asiaan. Pyrin kasvattamaan lapsiani rakkaudella, mutta täytyy se kurikin olla, ei se lapsi tottele jos vain taputtelee päätä ja sanoo ''hyvähyvä''. Kurilla en muuten tarkoita väkivaltaa, vaan esimerkkinä vaikka jos Jiri heittelee legoja/palikoita päin ihmisiä/veljeensä päin otan mä silloin takavarikkoon heitetyt lelut. 

Jokaiset vanhemmat ovat erilaisia ja jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Mä olen tälläinen äiti ja koen olevani hyvä äiti omille hipuilleni. Meillä on lasten isän kanssa onneksi samanlainen kasvatus tapa. Kumpikaan ei kato mitä tahansa sormien läpi, ainut että mies pitää enemmän kuria ja mä lepsun asioista enempi, johtuen ehkä siitä koska olen näiden kanssa ympäri vuorokauden ja joskus on vaan pakko joustaa jossain asioissa. 

Muistakaa kaikki äidit ja isät, että olette parhaita mahdollisia vanhempia omille lapsillenne! 

xoxo: S