Kun minusta tuli äiti 2

Kun minusta tuli äiti toisen kerran vuosi sitten. 
Kirjoittelen erikseen Jimin syntymätarinan tänne, joten en tähän ala kirjoittelee sen kummosempia synnytyksestä. 

Elokuun 14 päivä meidän perheeseen syntyi pienen pieni poika. Hän syntyi 2kk ennen aikojaan ja oli vähän reilu 2kiloinen kultahippu. 
Niinkuin veljensä tapaan,hänkin joutui vastasyntydeinen tarkkailu osastolle pienen kokonsa takia. 
Sielä me vanhemmat häntä hoidettiin ja vietettiin aikaamme. 

Hän oli sairaalassa noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen meidän ja taysin sosiaali työntekijän kanssa alkoi kiista kotia pääsystä. En tiedä oliko hoitajilta jääny kirjaamatta, ettei me käyty häntä sielä katsomassa, kun oikeasti rampattiin sielä joka toinen päivä. Meistä toinen oli töissä ja toinen esikoisen kanssa, ei mitenkää rahkeet riittänyt käymään joka päivä melkein sadan kilometrin päässä. Lopulta saatiin kiistely loppuun ja poika kotia. Niin alkoi meidän kahden lapsen arki. 

Arki alkoi luistamaan hyvin, vaikka hän olikin paljon itkuisempi kuin veljensä mutta saimme silti suurimmaksi osaksi nukuttuakin ihan hyvin koko perhe. 

Poika kasvoi hurjaa vauhtia koko ajan ja nimenkin hän sai 15.9, niin hänestä tuli Jimi. 

Jimi on kehittynyt hurjaa vauhtia, koska kattoo niin paljon Jiristä mallia ja on menossa koko ajan toisen perässä. 

Vaikkei Jimi vielä kävele, niin kyllä järjestää kovaa vauhtia meille muutakin vahtimista. Milloin hän kiipeää sohvalle tai milloin hän on menossa pää edellä terassilta alas. 

Hän on pienestä alkanut kasvamaan ja voimistumaan. Välillä mietin voiko tämä olla sama poika jonka synnärillä syliini sain. Hän oli niin kovin pieni ja hentoinen. Nytten hän on maailman ihanin 1-vuotias poikanen, äidin ja isin kultahippu. 

Paljon onnea Jimi 1-vuotias! 

-S