Moi!
Tämän kirjoituksen inspiraation sain siitä, kun tämä aihe on nyt jokusen kerran noussut isommissakin facebook ryhmissä esille.
Mä oon aatellut etten asiasta mitää kirjoittele,mutta kun olen näitä juttuja lukennu niin ajattelin kuitenki aukasta suuni.
Elikkäs niinkuin otsikkokin kertoo, olen ollu raskaana ja en tiennyt asiasta. Kyllä oikeasti. Ja niinkuin monen ihmisen mielestä olen nyt sitten kasvanut maan alla tai jossain purkissa.
Elettiin heinäkuun viimeistä päivää.Mies oli ralleissa kavereidensa kanssa ja olin ajatellut että saan ainakin olla ihan rauhassa ja tehä omia juttujani. Heräsin yksin meidän sängystä jumalattomaan kipuun.
Mietin pitkään mistä kipu johtui, mutta jatkoin sitten kahvin keittoon. Ei mennyt kauaan kun se jumalaton kipu palasi ja jatku vaan koko ajan. Se oli niinkuin menkkakivut mutta paljon pahempana.
Kului useampi tunti ja kivut vaa jatku ja paheni. Jossain vaiheessa mulle tuli kauhee vessa hätä, tai siis siksi mä sitä luulin. Vesa reissu oli turha, koska ei sinne mitään tullu. Aikani taas kävelin ja kävelin ja jossain vaiheessa aloin lukemaan netistä mitä tämä vois olla.
Luin sellaisen kirjoituksen missä joku nainen kertoi, ettei tiennyt raskaudestaan ja synnytti sairaalaan lapsen, jota luultiin umpisuolen puhkeamiseksi.
Tämän jälkeen aloin googlettamaan millaisia supistukset ovat, miten synnytys etenee ym, mitä mieleen tuli.
Jossain vaiheessa laitoin äidilleni viestin, jossa kerroin kovista kivuista ja että lukemani perusteella ne olisi supistuksia. Äiti soitti minulle töistä päästyään ja mietti olisiko sitten keskenmeno, kun kerroin myös vuotavani verta.
Äitini lupasi tulla paikalle mahdollisemman nopeasti.
No kappas vaan, eipä se äiti kerenny paikalle. Nimittäin ykskaks maailmassa oli todella pieni poika, silloin en kyllä tiennyt häntä pojaksi.
Ilman mitää suurempia ponnisteluja hän tuli maailmaa, eli kyseessä oli syöksysynnytys.
Vauva alkoi itkee ja olin ihan ihmeissäni mitä tapahtu ja miten?
Äitini pamahti sisään ja huomasi tilanteen. Verta joka paikassa, vauva istukoineen siinä veren keskellä.
Äiti soitti äkkiä ambulanssin ja alkoi heidän ohjeiden mukaan toimimaan. Äiti toimi tässä vähän niinkuin kätilönä.
Itse vaan ihmettelin mitä just tapahtu.
Ambulanssi miehet tulivat ja aukasin oven heille. He tutkivat nopeesti vauvan. Äitini patisti minut suihkuun, koska olihan mun lähettävä ambulanssilla vauvan mukaan Tampereelle Tayssiin.
Noni ja tässä vaiheessa pohdiskellaan tätä asiaa.
Elikkä vauva syntyi suunnilleen 3kk ennenaikaisesti ja tämä ei ole päivälleen varmaa, koska lääkärit ovat tehneet päätelmät istukasta ja vauvan koosta ym.
Mulla on ollut istukka etupuolella ja se taas johtaa siihen, etten ole tuntenut että sielä mahassa joku liikkus.
Vauva oli selän puolella ''piilossa'' ja tämä sitten johtaa siihen ettei minulla koko aikana ole ollut mahaa.
Sitten päästään siihen, kuinka ihmiset jotka eivät tienneet odottavansa lasta on kasvanut täysin pimennossa.
No näinpä näinpä. Puhun nyt itseni puolesta mutta luulen et myös moni muu tämän kokennu nainen tietää millasia oireita raskaus tuo, mutta jokainen raskaus on erinlainen.
Mulla ei ollut isoa mahaa. Mulla oli menkat lähes joka kuukausi toki olivat ne niukemmat kuin aikaisemmin ja lyhyemmät. Oksensin odotus aikana tasan kerran, eli mulla ei ollut aamupahoinvointia eikä muutenkaa pahoinvointia.
Menkat voi jäädä pois myös ilman raskautta, esimerkiksi stressin takia tai ne voi olla epäsäännölliset ym, syitä on monia.
Oksentaa nyt voi koska vaan kuka vaan, jos mä kerran oksennan en oleta että olen heti paksuna.
Ja sitten se kaikkien hokema ''Olisit tehnyt testin''
En voi muiden puolesta puhua, mutta minä tein. Itseasiassa tein 3 testiä ja kaikki olivat negoja. Tätä kysyin myös Taysin lääkäriltä ja selitys oli se, että raskaushormoonia ollut liian vähän todennäkösesti.
Mulla oli raskausmyrkytys koko ajan päällä, joka sitten johti päänsärkyyn ja muihin sen tuomiin ''iloihin'', tästä aijon kirjoittaa ihan oman postauksen.
Ja kyllä mä kävin niiden oireiden takia neljä kertaa lääkärissä. Ja kukaan niistä lääkäreistä ei määränny mua raskaustestiin, ei kukaan vaikka niiden olisi pitänyt.
Milloin mun olo ja oireet johtu liian jäykistä niskoista ja määrättiin fysioterapiaan tai milloin kuvittelin mikreenin itelleni ja sen että sen jumalattoman päänsäryn aikana puutu kädet,kieli ja kitalaki.
Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut oksentaa raskauden aikana koko ajan, jotkut puolet raskaudesta ja jotkut ei ollenkaan.
Jotkut ei tunne mitään erityistä ja jotkut taas tuntee kaiken.
Se ei ole sitä, ettei tiedä asioista. Jos en tienny että odotan lasta, se ei tarkota etten tiennyt mitä oireita ja mitä tapahtuu kun on raskaana. Ne asiat ei vain tapahtunut mulle.
Jatkan tätä aihetta uudessa kirjoituksessa, koska muuten tästä tulisi liian pitkä. Seuraavassa kerron siis mitä tapahtu Jirin syntymän jälkeen ja millaista on kun vauva on keskonen ja miten suhtautua uuteen elämään vauvan kanssa, jota ei edes tiennyt saapuvaksi.
-S
